Tuossa ne jo viikon ovat potpotelleet koira-aitauksessa. Mutta sitä ennen on tapahtunut monenmoista.
On tarvinnut moneen kertaan miettiä tahdonko, osaanko, jaksanko, viitsinkö sitoutua. Soutamista ja huopaamista. Kirsti Hassisen kirja "Omat kanat, omat munat" sykäisi liikkeelle.
Facebookissa pyörii ryhmä Eläköön maatiaiskana! ja siellä kun hetken surffailin, löysin puhdaslinjaisia kiuruveteläisiä myytävänä. Olisivat voineet ihan yhtä hyvin olla iittiläisiä, tyrnäväläisiä, horniolaisia, alholaisia... Näitä maatiaiskanakantoja Suomessa on tällä hetkellä 12 ja vain sen olin itselleni selvittänyt, että puhdaslinjaisia maatiaiskanoja niiden olla pitää.Ja munimisiässä.
Munivia kanoja tietysti halusin. Olin jo oppinut, että kanoja pitää olla useampi kuin yksi sillä se on laumaeläin. Kukko on tarpeen siksi, että se pitää kanat ruodussa. Niinpä varasin kolme kanaa ja kukon. Kanat maksoivat viisikymppiä kappale. Hinta on aika korkea. Halvemmallakin löytää, jos osaa etsiä.
Kun kanat oli varattu ja varausmaksu maksettu, ei enää oikein voinut perääntyä. Täytyi ryhtyä miettimään mihin ne panisi. Ratkaisuksi kekin valmiin reilut 3 x 3 metrin kokoisen koirahäkin (korkeus 2 metriä.).
Kerrottuna kaikki tuntuu helpolta, mutta koirahäkki oli a) painava, b) koottava eikä c) mahtunut autooni. Joten oli keksittävä kuinka se saadaan farmille - ja kuka avustaa sen kokoamisessa.
Kaveri löytyi, peräkärry vuokrattiin ja kahdestaan saimme häkin kasaan parissa tunnissa. Puolet katosta ja osa takaseinästä peitettiin kevytpressulla. Loppuun kattoa vetelin verkkoa (myyräverkkoa?). Laki vaatii, mikäli kanat ovat ulkona ennen kesäkuuna alkua (muuttolintujen lintuinfluenssavaara). Lisäksi verkko suojaa petolinnuilta (tässä pyörii ainakin hiirihaukka.)
Aitaukseen virittelin farmilta löytyneistä vanhoista lauteista ja sen sellaisesta tasoja. Häkin verkonrakoihin tökin riukuja orsiksi. Jonkinlaisen munimispesänkin kehittelin aitan tarvikkeista. (Tarkoitus oli laittaa eteen verho, mutta näillä kanasilla ei näytä olevan mitään ongelmia munia sinne vaikka ovatkin osaksi näkösällä.
Vielä vesiastia ja Agrimarketista kanan täysrehua. (Olisi tehnyt mieli kokeilla luomuruokintaa, mutta en tähän hätään vielä tiennyt miten siitä suoriudun - joten luomumunia ei sitten ole. On kuitenkin vapaan kanan munia kunhan kesäkuu koittaa.)
Lisäksi tarvitaan siipikarjanpitolupa. Sen kävin hakemassa kunnan maaseutuneuvojalta samalla kuin luvan lampaille. Kävi helposti ja ihan ilmaiseksi.
Sitten kanoja hakemaan - reilun 300 kilometrin päästä. Huomasin myöhemmin, että olisi niitä lähempääkin saatu. Olin myös lukenut, että pitkä matka stressaa.
Kotikanalasaan kanat ja kukko oli jo erotettu minua varten (vaihtoehtona tarjottiin mustaa kukkoa, mutta tuumin, että eiköhä koirat riitä täyttämään mustan kiintiön.) Kanat pantiin kahteen tuomaani muuttopahvilaatikkoon - vähän pehkuja pohjalle. Lisäksi sain mukaan hiukan kauraa ja kalkkia (kalkki on tarpeellinen osa ruokintaa.)
Kanat matkasivat takakontissa ja koirat takapenkillä. Kerran joku niistä rääkäisi, muuten olivat hipihiljaa.
Farmilla kannoin pahvilaatikot häkkiin, häkin ovi kiinni ja pahvilaatikot auki. Muutama minuutti meni ennen kuin ensimmäinen kana pisti päänsä ulos laatikosta ja pikkuhiljaa kaikki kolme muutakin uskaltautuivat tepastelemaan nurmikolle.
Rohkean, harmaan kanan nimesin Fru Anderssonniksi (koska ovat savolaisia ja koska savolaisen äitini sukunimi ennen suomalaisuusaatteen virittämää sukunimen suomennosta oli Andersson). Toinen kana on Ropponen ja kolmas Piika.
Koko ajomatkan kuuntelin radiosta hallitusneuvottelu-uutisia ja niinpä kukosta tuli tylsästi Sipilä.
Minkäänlaisia stressin merkkejä en matkan jäljiltä havainnut. Ja mikä hauskinta: pahvilaatikosta löytyi kaksi munaa! Kanoista kaksi (luultavasti Ropponen ja Piika) olivat munineet matkalla! Kaksi kaunista, vähän "tavallista kananmunaa" pienempiä, vaaleanruskeita munia.
Ja lisää on tullut joka päivä.
Orrella nukutaan yöt ripirinnan.
Nyt olen siis uskaltanut ja ainakin osaksi osannutkin. Katsotaan, mitenkä on sitoutumisen laita. Aikamoista rahtautumista tämä alku on ollut: Olen päättänyt, etten jätä kanoja omin nokkineen kuin korkeintaan aina yhdeksi yöksi. Se on nyt alussa tarkoittanut eestaas ajelua. Työt, autokolari ja äidin sairaalakeikka pakottavat käymään kaupungissa. Mutta jospa tämä tästä.
Niin: siitä minulla ei ole vielä tietoa, mitä näille kotkottimille syksyllä tapahtuu. Vaihtoehtoja lienee kaksi: pataan tai jonkun kanalaan.
Entäpä hinta tälle huville? Häkki 250 euroa, kanat 175 euroa, täysrehu 30 euroa - plus bensat ja jotakin varmaan täytyy maksaa häkin kokoajalle. Paljon halvemmalla pääsee alkuun, jos itse osaa tehdä jotakin - ja vertailee vähän kanojen hintoja. (Sekarotuisia maatiaisia myydään kympillä, parilla. Minun kanani tulevat kanalasta, joka kuuluu MTT:n säilytysohjelmaan.)
