Aika raskasta tämä farmielämä. 

Siellä bää, täällä bää, jokapuolella kotkot. Kyllä siinä meinaa paimenkoiraltakin mennä pää sekaisin. Koirat ovat olleet tavallista enemmän kytkettyinä. Hyvä niin, sillä nyt on lintujen pesimäaika. Toki juoksevat vapainakin, mutta aika tiukasti silmällä pidettyinä. Yhden kerran Tuikku pääsi livahtamaan - ja takaisin tuli vastasynnyttäneen lehmän kaksimetriset jälkeiset tuomisenaan - tassut verestä punaisina.

"Meidän lampaisiin" (kuten kanoihinkin) koirat ovat tutustuneet vähitellen. En tiedä, mitä lampaiden "koiraaminen" tarkoittaa, mutta Tuikero työntää kuononsa maltillisesti lauta-aidan raosta. Muutenkin pitää vahtia. Tässä kuvassa "meidän lmapmaat" ovat pellolla yösyönnillä.

Aamut alkavat niin, että käpsehdimme koirien kanssa kylätietä. Moikkaamme samalla naapurin lehmät. Tuikun tervehys osuu kohdalleen. Muuten ei piittaa, mutta jos innostuvat joukolla lähestymään ja tulevat liki, sanoo Tuikku stop - tiukka haukku ja tuijotus.

Sanni siinä höperehtii. Haukkuu kyllä, mutta jotenkin tavoitteettomammalta se vaikuttaa. 

Tämän aamun herkkä hetki oli lähes vastasyntyneen vassun ja sen emän kohtaaminen. 

Kun emä huomasi meidät, seisoi kuin vartiossa lapsensa luona. Sitten lähti kuljettamaan pienokaistaan etäämmäksi.