Tällä lampurilla menivät suunnitelmat uusiksi jo heti uran alkumetreillä. Piti lähteä kosiomatkalle koiran kanssa. Hetken hätäilytti, mistä löydän siksi aikaa lammas- ja kanapaimenet. Mukavaksi yllätykseksi vapaaehtoisia löytyi tuota pikaa. Ensin paimensi Esko, sitten Janne ja Viljo. Kun vajaan viikon päästä palailin farmille, juoksi kaunis punainen kettu naapurin pellon reunaa. Käväisi jo mielessä kanavarkaus. Mutta  kanat kotkottivat joukolla tervetuloa, kun kuulivat auton tulevan pihaan. Ja kuko kiekui (se on oppinut kiekumaan oikein komeasti).

Mutta: missä olivat lampaat?? Ei karsinassa, ei pellolla.

IMG_1266.jpgIMG_1265.jpg

Ihan oikeasti jo säikähdin. Niin hipihiljaista oli pihassa ja laitumella. Hätäpäissäni pyysin jo Tuikun mukaan laitumelle. Ajattelin, että se etsisi ne kyllä minulle, jos pellolla ovat. Lampaiden koiraamiset olivat vielä kesken, mutta tosiasiassa luotan Tuikkuun paimenena.

Juuri, kun olimme lähdössä, ilmestyi Ansa ihmettelemään tätä touhottamistani. Ja Veera sekä Saimaa tietysti jonossa perässä.

IMG_1277.jpg

Eli kaikki oli hyvin hölmölässä. Kiitos kanavahdeille ja lammaspaimenille! Tila pysyi pystyssä vaikka emäntä rahjusti pitkin maita ja mantuja.

Kun koirat olivat leikkineet itsensä väsyksiin, oli vuoro vapauttaa kanat. Ne kuopsuttelivat maata, tepastelivat ympäriinsä ja kylpivät auringossa. Rouva Andersson ja Piika asettuivat sitten häkin viereen ulkopuolelle kaivamiinsa kuoppiin kylpemään mullassa. Ja kukko kiekui!

 

kukkelikuu.jpg

Lampaiden koiraaminenkin sujuu sutjakkaati. Sannikin malttaa jo tutustua turhia tohkeilematta.

IMG_1295.jpg