Soutajahuopaajan kukkatarha kukoistaa (ja hyötypuutarha antaa satoa)...Silti ilmassa on lähdön haikeutta...

DSC_0227.jpgDSC_0223.jpgDSC_0220.jpgDSC_0187.jpgDSC_0182.jpg

Tässä viimeinen kuva Veerasta - meidän farmillamme. Pieni kiharaplivi edessä on Ansan tai Reginan selkä.

DSC_0188.jpg

Veeran turkkikin kertoo, että syksy on tullut: Laitumella syömäpuuhissa heinikossa turkki kostuu ja kuihtuneet lehdet tarttuvat turkkiin.

Veeran%20turkki.jpg

Tässä Ansa vielä katselee uteliaana pihamaalle.

DSC_0213.jpg

Pian tämän jälkeen alkoi totinen meininki. Noutaja peruutti pakunsa aitauksen viereen. Sitten alkoi lampaiden jahtaaminen. Jahtaamista se on: pitäisi saada ote niskavilloista ja nostaa päätä vähän taaksepäin. Sitten kuljettaa pakolla autoon.

Lammas on saaliseläin ja panikoituu, kun se yritetään ottaa kiinni (vaikka on melko kesykin - kuten Ansa ja Regina). Ansahan se ensimmäisenä sieltä pyydystettiin. Mutta mitä teki Regina? Hyppäsi yli lauta-aidasta laitumelle. Veera yritti samaa temppua hieman korkeammasta kohdasta. Tipalla oli, ettei sekin onnistunut. Uskomattoman korkealle hyppäävät hädissään!

Ihminen vei kuitenkin voiton ja niin lähti Veera - ja lopulta Rekkukin. Ilokseni voin kertoa, että noutaja nouti  tytöt omaan pieneen suomenlampaita kasvattavaan lampolaansa Joensuun laidalle. Eli elolle muuttivat - eivät ruuaksi - vielä. (Sekin vaihtoehto oli mietinnässä. Eräs kaverini suunnitteli jo kuljetuksen, epävirallisen teurastajan ja ruokaringin. Hyvä, ettei jo tyhjää pakastintaan laittanut seinään.)

Täytyy myöntää, että tämä toteutunut vaihtoehto oli minulle helpotus. Ei vielä oikein luonnistu tuo tuotantoeläimen kasvattajan ajatus, vaikka mielelläni lampaanlihaa syönkin. Tällä alakuvan pelillä alkoi matka uuteen kotiin. (Uusi emäntä sattui muuten olemaan vanha tuttu.)

DSC_0228.jpg

 

Sanoin, että jos muistat ja jos mahdollista niin aikanaan, kun Kaunis Veera tulee tiensä päähän -- ostaisin mielelläni sen taljan. Muistoksi ensimmäisistä lampaistani.

Tähän kesään on mahtunut paljon uutta ja upeaa. Kenties suurin tiedohalu ja uteliaisuus on herännyt lampaiden suhteen. Ei tämä tähän lopu. (Vaikka farmi on myynnissä, suunnittelen jo ensi vuoden "lammaskesää".)

JOtakin olen oppinut, mutta kovasti vähän. En osaa hoitaa sorkkia, en keritä, enkä edes huolehtia talven yli. (Suomenlammas pärjää kuulemma ulkopihatossakin kunhan kuivaa, suojaa ja ruokaa riittää.) Käyttäytymisestäkin olen nähnyt vain pintaraapaisun. En osaa edes siirtää laitumelta toiselle. (Ja taas täytyy myöntää, että siellä varmaan farmilla vieläkin ruohoa nyhtäisivät, jos minun olisi pitänyt yksin huolehtia lampaat matkaan.)

Eikä ollut suuresta lammaspaimenestakaan apua. Ajattelin, että olisi pitänyt vähän vahtia taka-aidalla etteivät enää hypi yli. Mutta mitä teki Tuikku? Keskittyi papanoiden syöntiin. 

DSC_0235.jpg

Mitenhän tämä pitäisi tulkita. Nimittäin tähän asti Tuikku on kyllä vierailla (isoilla) laumoilla hoitanut homman esimerkillisesti. Olinkohan liikaa sosiaalistanut Tuikkua kurkkimaan vain ystävällisesti lampaita aidan raosta. Mene tiedä.

Huopaaja toivottaa hyvää syksyä. Lampaat menivät, mutta kiinnostus jäi.